MIKÄ ON KIREÄ KIELIJÄNNE?

Kireä kielijänne on synnynnäinen rakennepoikkeama. Kielijänne on kielen alapuolella oleva jänne, joka kiinnittää kielen suun pohjaan. Jänne on limakalvon ja sidekudoskalvon muodostama poimu, joka yhdistää kielen alapinnan suunpohjaan (Mills ym. 2019).

Nyky tutkimuksen mukaan kielijänne on osa ihmiskehon faskiaa. ( Stecco) Jos kielijänne on kireä se estää kielen liikkeen ylös kohti kitalakea ja ulos suusta. Kireä kielijänne voi myös aiheuttaa kielen kärjen herttamaisen muodon. Kielijänne voi olla kireä joko kielen takaosassa tai kielen kärkeen saakka. Jänne voi olla normaalia lyhyempi, paksumpi tai tiukempi (Chinnadurai ym. 2015).

Jos kireys rajoittaa kielen liikkeitä ja toimintaa kannattaa se aina arvioida asiantuntijalla.

KIREÄ KIELIJÄNNE RAJOITTAA KIELEN LIIKETTÄ JA AIHEUTTAA ERILAISIA ONGELMIA

Kireys voi aiheuttaa:

  • Ongelmia imetyksessä ja haasteita syömisessä (Campanha ym. 2019, Francis ym. 2015)
  • Puheen ongelmia, haasteita artikulaatiossa ja vaikeutta oppia äänteitä. (Klockars & Pitkäranta 2009, Messner & Lalakea 2002)
  • Vaikeutta hampaiden ja huulten puhdistuksessa. (Chinnadurai ym. 2015).
  • Aikuisilla se voi aiheuttaa kroonista niska ja hartiakipua sekä päänsärkyä. tähän lähde oliva
  • Ryhti- ja asentovirheitä (Fabio Scoppa 2005)

Miten yleinen se on?

Kireä kielijänne on kohtalaisen yleinen ja sen esiintyvyys vastasyntyneillä vaihtelee eri tutkimusten mukaan 0,52-19%.
Lääkärilehden (2019) artikkelin mukaan kireän kielijänteen esiintyvyys on 0-12%. Vaihteluväli johtuu siitä että Suomessa ei ole vakiintunutta arviointikäytäntöä ja arviointi on yleensä subjektiivinen. Kireä kielijänne voi olla perinnöllinen esiintyvä poikkeama (Klockars 2007). Espanjalaisessa aineistossa jopa 25%:lla potilaista todettiin kielijänteeseen liittyvän perinnöllistä taustaa (Ferres-Amat ym. 2017).

KIREÄN KIELIJÄNTEEN LEIKKAAMINEN

Kireää kielijännettä arvioitaessa on toiminnan arviointi tärkeämpää kuin pelkän muodon/kielen ulkonäön arviointi.

Selvästi kireä kielijänne kannattaa aina leikata. Keskivaikean- ja lievän kielijänteen hoidossa voidaan ensin kokeilla suun ja kasvojen alueen kuntoutukseen erikoistuneen terapeutin käsittelyä, faskiamanipulaatiota tai/ja tämän harjoitusohjelman ohjeita.

Mikäli epäilet että kieli ei toimi normaalisti, kannattaa sitä käydä näyttämässä aiheeseen erikoistuneelle lääkärille. Usein kurkku- nenä- ja korvalääkärit, lastenlääkärit arvioivat ja leikkaavat kireitä kielijänteitä. Leikkausta kutsutaan frenektomiaksi ja se tehdään veitsellä, saksilla tai laserilla. Tarkista että asiantuntija on perehtynyt kireän kielijänteen arviointiin ja leikkaamiseen ennen vastaanotolle menoa.

VALMISTAUTUMINEN ENNEN LEIKKAUSTA JA JÄLKIHOITO

Aloita harjoittelu jo viikkoa ennen leikkausta, jotta liikkeet tulevat tutuksi ja niiden toistaminen rutiininomaiseksi.

Arpimuodostuksen vähentämiseksi ja liikkuvuuden parantamiseksi sekä uuden motorisen mallin oppimiseksi aloitetaan harjoitukset heti leikkauksen jälkeen.
Harjoitus parantaa kielen kohotusta, eteentyöntöä ja sivuliikkeitä. Harjoituksia tulee tehdä säännöllisesti useita kertoja päivittäin.
Leikkauksen jälkeen kielen liikkuvuus lisääntyy ja merkittävin muutos liikkuvuudessa näkyy vasta kuukausi leikkauksen jälkeen. Liikkuvuuden paranemista voi tapahtua kolmen kuukauden ajan leikkauksen jälkeen (Lalakea & Messner 2002).

Tukea hoitoon voit hakea lapsen tai aikuisen iästä riippuen käymällä imetysohjaajalla, fysioterapeutilla, osteopaatilla, puheterapeutilla tai Oral myofunctional Therapy-koulutuksen saaneella terapeutilla. Heidän tarkoituksenaan on korjata kielen virheellinen toiminta ja opettaa uusi motorinen malli kielen lisääntyneellä liikeradalla. Tavoitteena on myös korjata vartalon virheellistä asentoa ja hoitaa mahdollisia kiputiloja.

Lähteet:
Campanha, S. M. A., R.L.C. Martinelli & D.B. Palhares (2019). Association between ankyloglossia and breastfeeding. CoDAS 31: 1. e20170264-1782/20182018264. Chinnadurai, S., D.O. Francis, R.A. Epstein, A. Morad, S. Kohanim & M. McPheeters (2015). Treatment of ankyloglossia for reasons other than breastfeeding: a systematic review. Pediatrics 135: 6. 1467.Fabio Scoppa; Annali di Stomatologia 2005; LIV (1):27-34 Francis, D. O., S. Krishnaswami & M. McPheeters (2015). Treatment of ankyloglossia and breastfeeding outcomes: a systematic review. Pediatrics 135: 6. 1458. Klockars, T. & A. Pitkäranta (2009). Pediatric tongue-tie division: indications, techniques and patient satisfaction. International journal of pediatric otorhinolaryngology 73: 10. 1399-1401. Klockars. Kireä kielijänne, LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM, 2013;129(9):947-9 Lauren Lalakea M & A. H. Messner (2002). Frenotomy and Frenuloplasty: If, when, and How. Operative Techniques in Otolaryngology Head and Neck Surgery 13:1. 93-97 Lohi, Sippola, Aikio ja Klockasrs. Kireä kielijänne ja hämmentävä huulijänne. Pitääkö hoitaa? Lääkärilehti. Katsaus­artikkeli 13.9.2019 37/2019 vsk 74 s. 2009 – 2013 Messner, A. H. & M.L. Lalakea (2002). The effect of ankyloglossia on speech in children. Otolaryngology-head and neck surgery : official journal of American Academy of Otolaryngology-Head and Neck Surgery 127: 6. 539-545. Mills, N., S.M. Pransky, D.T. Geddes & S.A. Mirjalili (2019). What is a tongue tie? Defining the anatomy of the in-situ lingual frenulum. Clinical anatomy (New York, N.Y.) 32: 6. 749-761.